Johdatus velvoiteoikeuteen

[Lakimyrsky]

Sivulla 157 toisen kappaleen viimeisessä virkkeessä puhutaan "VKL 5.1 §:n mukaisesta toistaiseksi myönnetystä ja vaadittaessa erääntyvästä velasta". Onkohan tuossa kohtaa virhe ja oikeasti kuuluisi olla VKL 5.2 §?

Lisäksi aiemmin sivulla 154 sivun puolessa väliin puhutaan vaatimismahdollisuuden periaatteen jälkeen, että "Periaate ei koske velkaa, jonka velkoja eräännyttää vaatimuksellaan ennen alun perin tarkoitettua eräpäivää, eikä sellaista puhdasta vaadittaessa maksettavaa velkaa, josta säädetään VKL 5.1 §:ssa." Onko tuossakin kohtaa virhe ja tarkoitus on viitata VKL 5.2 §:ään?

Häiritsee älyttömästi, kun tuntuu että yleinen vanhentumisajan-kappale on muutenkin koko kirjan vaikein ja tykkään pitää Finlexiä auki noita säännöksiä lukiessa, kun kirjassa ne välillä on selostettu epäselvästi tai pätkissä, niin helpottaa, kun Finlexistä samalla näkee koko pykälän suoraan ja nyt en ole varma enkö vain älyä jotain vai onko kirjassa kirjoitusvirhe.

[Aisomark]

Kirjan sivulla 81 mainitaan tärkeä poikkeussäännös prosessikorosta... Mikä siis on tuo mainittu prosessikorko?

Moi banaani,

sivulla 81 mainitaan itse asiassa, että KorkoL 9 §:ssä säädetty prosessikorko on tärkeä poikkeus KorkoL 6 §:n pääsääntöön, jonka mukaan viivästyskorko alkaa juosta vasta 30 kuluttua laskun lähettämisestä tai maksuvaatimuksen esittämisestä. Prosessikoron (9 §) poikkeustapauksessa viivästyskorko alkaa kuitenkin juosta ennen kuin 30 päivää on kulunut, jos velalliselle on annettu tiedoksi velan maksua koskeva haaste tau vaatimus on esitetty oikeudenkäynnistä - tällöin viivästyskorko alkaa siis juosta heti haasteen/vaatimuksen esittämispäivästä alkaen. Eli tuossa kohtaa kirjaa ei esitetä poikkeusta prosessikorosta, vaan prosessikorko itsessään on merkittävä poikkeus tuosta 30 päivän pääsäännöstä, joka koskee velkoja joille ei ole määrätty velallista sitovaa eräpäivää etukäteen.

[Aisomark]

Sivulla 108 puhutaan, että "jos miten vähäinen muutos tahansa antaisi velalliselle .... ja tätä kautta vaatia velkojalta lisävastiketta tai muuta etua suorituksesta kieltäytymisellä uhaten." Kuitenkin tämän jälkeen seuraavassa kappaleessa todetaan, että "Sikäli kun lisäkustannuksia aiheutuu, velallisella on epäilyksettä oikeus saada niistä korvaus."
Ymmärrän tuosta ekasta lauseesta, että velallinen ei voi hyötyä saamisoikeuden siirron vastustamisesta (muuta etua), mutta eikö velallisen oikeus saada lisäkustannuksista korvaus tarkoita velallisen oikeutta saada velkojalta lisävastiketta eli toisin sanoen nämä kohdat olisivat hieman ristiriidassa?

Hei Lakimyrsky,

ymmärrän näkökulmasi ja nopealla luvulla tuo varmasti vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta tekstiltä. Tässä on nyt kuitenkin kyse selkeästä aste-erosta: velallisen oikeus saada korvaus lisäkustannuksista rajoittuu siihen, että velallinen saa noin teoriassa vaatia korvausta esim. siitä, että joutuu mahdollisesti luomaan uudelle velkojalle osto- ja myyntijärjestelmiinsä uudet maksutiedot (mihin kuluu palkattujen työntekijöiden aikaa) sen mukaisesti mitä tästä kuluina aiheituu. Velkojan korvausvelvollisuus kuitenkin rajoittuu näiden tosiasiallisten, usein pienten menoerien aitoon määrään. Tässä on nähtävä selkeä ero siihen, että velallinen saisi vaatia velvoitteen vähäisen muutoksen perusteella velkojalta lisävastiketta tai muuta etua (esimerkiksi lisää ostettua tuotetta tai suurempaa lainapääomaa). Eli lisävastike ja lisäkustannus ovat nyt sanoina lähellä toisiaan, mutta tarkoittavat kyllä minusta eri kaliiberin asioita: velallisella on oikeus saada vain tosiasiallisesti hänelle velvoitteen siirrosta johtuvat kulut korvatuiksi, hän ei voi hyötyä siirrosta taloudellisesti suhteessa sitä edeltäneeseen aiempaan tilanteeseen.

[Aisomark]

Sivulla 157 toisen kappaleen viimeisessä virkkeessä puhutaan "VKL 5.1 §:n mukaisesta toistaiseksi myönnetystä ja vaadittaessa erääntyvästä velasta". Onkohan tuossa kohtaa virhe ja oikeasti kuuluisi olla VKL 5.2 §?

Lisäksi aiemmin sivulla 154 sivun puolessa väliin puhutaan vaatimismahdollisuuden periaatteen jälkeen, että "Periaate ei koske velkaa, jonka velkoja eräännyttää vaatimuksellaan ennen alun perin tarkoitettua eräpäivää, eikä sellaista puhdasta vaadittaessa maksettavaa velkaa, josta säädetään VKL 5.1 §:ssa." Onko tuossakin kohtaa virhe ja tarkoitus on viitata VKL 5.2 §:ään?

Häiritsee älyttömästi, kun tuntuu että yleinen vanhentumisajan-kappale on muutenkin koko kirjan vaikein ja tykkään pitää Finlexiä auki noita säännöksiä lukiessa, kun kirjassa ne välillä on selostettu epäselvästi tai pätkissä, niin helpottaa, kun Finlexistä samalla näkee koko pykälän suoraan ja nyt en ole varma enkö vain älyä jotain vai onko kirjassa kirjoitusvirhe.

Hei Lakimyrsky,

ainakaan minun mielestäni tässä ei ole virhettä. Velkakirjalain 5 §:n 1. momentti kuuluu:

"Jollei erääntymisajasta ole sovittu, olkoon velallinen velvollinen maksamaan velan velkojan vaatiessa ja oikeutettu suorittamaan sen, milloin itse haluaa. Erääntymättömän pääoman korko suoritettakoon vuosittain velkakirjan antopäivää vastaavana kalenteripäivänä."

Samaisen pykälän 2. momentti käsittelee puolestaan pyhäpäiväpitenemistä:

"Jos eräpäivä tai maksuajan viimeinen päivä on arkilauantai, pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä taikka joulu- tai juhannusaatto, maksu saadaan suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Sama on voimassa, jos eräpäivä tai viimeinen maksupäivä on päivä, jona pankkien yleisesti keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät eivät säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen Pankin ilmoituksen mukaan ole Euroopan keskuspankin tai Suomen Pankin tekemän päätöksen vuoksi käytössä."

Näistä vaadittaessa maksettavaa velkaa kuvataan vain tuossa ensimmäisessä eli 5.1 §, joten minun käsitykseni mukaan viittaus on ihan oikein. Vai haitko tässä nyt jotain ihan muuta, mitä en tajunnut?

Kirja on varmasti vaikeaselkoinen monessa kohtaa ja Finlexiä toki saa halutessaan lukea rinnan, jos se helpottaa ymmärtämistä. Huomatkaa kuitenkin, että kokeessa ette saa pisteitä lain sanamuodon hallitsemisesta ja käytöstä, jos samaa ilmaisua ei ole käytetty kirjassa. Eli opetelkaa kirjoittamaan säännös aina niin kuin se on kirjassa kerrottu, vaikka tuo kirjan ilmaisutapa olisikin laki huomattavasti epäselvempi - vain tällä tavalla saatte tehtävästä täydet pisteet.

[Lakimyrsky]

Sivulla 157 toisen kappaleen viimeisessä virkkeessä puhutaan "VKL 5.1 §:n mukaisesta toistaiseksi myönnetystä ja vaadittaessa erääntyvästä velasta". Onkohan tuossa kohtaa virhe ja oikeasti kuuluisi olla VKL 5.2 §?

Lisäksi aiemmin sivulla 154 sivun puolessa väliin puhutaan vaatimismahdollisuuden periaatteen jälkeen, että "Periaate ei koske velkaa, jonka velkoja eräännyttää vaatimuksellaan ennen alun perin tarkoitettua eräpäivää, eikä sellaista puhdasta vaadittaessa maksettavaa velkaa, josta säädetään VKL 5.1 §:ssa." Onko tuossakin kohtaa virhe ja tarkoitus on viitata VKL 5.2 §:ään?

Häiritsee älyttömästi, kun tuntuu että yleinen vanhentumisajan-kappale on muutenkin koko kirjan vaikein ja tykkään pitää Finlexiä auki noita säännöksiä lukiessa, kun kirjassa ne välillä on selostettu epäselvästi tai pätkissä, niin helpottaa, kun Finlexistä samalla näkee koko pykälän suoraan ja nyt en ole varma enkö vain älyä jotain vai onko kirjassa kirjoitusvirhe.

Hei Lakimyrsky,

ainakaan minun mielestäni tässä ei ole virhettä. Velkakirjalain 5 §:n 1. momentti kuuluu:

"Jollei erääntymisajasta ole sovittu, olkoon velallinen velvollinen maksamaan velan velkojan vaatiessa ja oikeutettu suorittamaan sen, milloin itse haluaa. Erääntymättömän pääoman korko suoritettakoon vuosittain velkakirjan antopäivää vastaavana kalenteripäivänä."

Samaisen pykälän 2. momentti käsittelee puolestaan pyhäpäiväpitenemistä:

"Jos eräpäivä tai maksuajan viimeinen päivä on arkilauantai, pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä taikka joulu- tai juhannusaatto, maksu saadaan suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Sama on voimassa, jos eräpäivä tai viimeinen maksupäivä on päivä, jona pankkien yleisesti keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät eivät säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen Pankin ilmoituksen mukaan ole Euroopan keskuspankin tai Suomen Pankin tekemän päätöksen vuoksi käytössä."

Näistä vaadittaessa maksettavaa velkaa kuvataan vain tuossa ensimmäisessä eli 5.1 §, joten minun käsitykseni mukaan viittaus on ihan oikein. Vai haitko tässä nyt jotain ihan muuta, mitä en tajunnut?

Kirja on varmasti vaikeaselkoinen monessa kohtaa ja Finlexiä toki saa halutessaan lukea rinnan, jos se helpottaa ymmärtämistä. Huomatkaa kuitenkin, että kokeessa ette saa pisteitä lain sanamuodon hallitsemisesta ja käytöstä, jos samaa ilmaisua ei ole käytetty kirjassa. Eli opetelkaa kirjoittamaan säännös aina niin kuin se on kirjassa kerrottu, vaikka tuo kirjan ilmaisutapa olisikin laki huomattavasti epäselvempi - vain tällä tavalla saatte tehtävästä täydet pisteet.

Heheh tajusin vasta viestisi luettua kun avasit ko. säännökset, että olin sekoittanut tuon VKL 5.1 §:n koko aika VanhL 5.1 §:ään, kun koko kappaleessa muuten puhutaan VanhL:sta! Hyvä, että tuli kysyttyä, sillä muuten pähkäilisin vielä ensi kuussakin, että mikä siinä on kun tuo kohta ei tunnu aukeavan. Tarkkuus on valttia lukiessakin!

[Batchar]

Ihan huomautuksena, että mulle kävi tuo ihan sama kämmi tuon VKL ja VanhL kanssa, vaikka kuinka kauan pähkäilin että mikä täsä nyt oikeen on kun ei täsmää, ja sitten luin kunnolla ja huomasin tämän "pikkupikkuisen" eron

[Hiawatha]

Minäkin pähkäilen tuota vaadittaessa maksettava/erääntyvä... Onko siis olemassa vaadittaessa maksettava velka ja vaadittaessa erääntyvä?
Sivun 61 mukaan vaadittaessa maksettava velka VKL 5.1 pykälä, eli velka joka maksettava kun velkoja vaatii ja eräpvää ei ole sovittu. Sitten puhutaan vaadittaessa erääntyvästä rahavelvoittteesta joka KL, KSL säädetään. Sitten norros kuitenkin kirjoittaa sivulla 157 :VKL 5.1 mukaisesta vaadittaessa erääntyvästä rahavelvoitteesta!"
Tämä minulla kyllä menee sekaisin.


Onko vaadittaessa erääntyvään jos sellainen nyt on olemassa, joku oma vanhentumissäännös??

[Lakimyrsky]

Pitää vielä varmistaa, vaikka vastaus onkin ehkä itsestään selvä, mutta tuosta VanhL 13 a §:n mukaisesta lopullisesta vanhentumisesta. Eli tuo "Luonnollisen henkilön sopimukseen perustuva rahavelka vanhentuu viimeistään" tarkoittaa sitä, että jos sopimuksen kummalla tahansa puolella on luonnollinen henkilö niin lopullinen vanhentuminen tulee kyseeseen? Eli jos velkoja olisi luonnollinen henkilö ja velallinen yritys niin vanhentumisaika olisi 25 vuotta, mutta jos roolit olisivat toiste päin niin vanhentumisaika olisi 20 vuotta?

[banaani]

Onko nyt siis varmasti niin, että jos velan eräpäivä on ennalta sovittu, ei toissijainen vanhentuminen tule kysymykseen. Eli jos velan eräpäiväksi on sovittu 12.7.2017 velka alkaa erääntymis- ja vaatimismahdollisuudenperiaatteen mukaan vanhentua yleisen vanhentumisajan mukaan, ja samalla alkaa sitten tuo toissijainen vanhentumisaika. Ja missä tilanteissa toissijainen vanhentumisaika alkaa jo oikeustoimiperusteen syntyessä? Silloinko jos velka on vaadittaessa maksettava?

[Elsa_]

Hei,

sivulla 170 laskutehtävä ei aukene. Vanhentumislaissa sanotaan, että se, jota ei ole tuomittu maksamaan täyttä korvausta, vastaa vain tuomitusta määrästä. Jos C:n vastuu oli soviteltu 50 000 euroon, miksi hän joutuukin vastaamaan 20 000 eurosta? Tuo laskukaava ei oikein aukea. Rikosoikeuden puolella ei ole rangaistusten mittailussa ym. ongelmia, mutta tämä velvoitteen vanhentuminen on jotenkin jäätävän monimutkaista ja sekavaa asiaa.